Väitän, että me makuutamme kortistossa turhautuneena kymmenien miljoonien edestä koulutusinvestointejamme aivan turhaan. Kuinka saadaan verorahoin koulutetut juniorit töihin?
Tarkastellaan otsikoihin noussutta IT-alan osaajapulaa hieman numeroiden valossa. Ohjelmistokehitysyrityksissä työskentelee noin 16 200 työntekijää. Markkinan on arvioitu kasvavan noin 10% vuodessa, joten myös tekijöitä tarvitaan suurin piirtein tämän verran lisää joka vuosi. Nykyiseen työvoimaan suhteutettuna ala tarvitsee siis 1600–1800 uutta osaajaa vuosittain.
IT-alalla on kuitenkin jo valmiiksi työvoimavaje, joka on Ohjelmisto- ja e-business ry:n mukaan noin 10 000 tekijää.
Yhteiskuntamme pyrkii vastaamaan kysyntään ja kouluttaa uusia ICT-alan tekijöitä korkeakouluissamme karkeasti 270 miljoonalla eurolla joka vuosi. Tietojenkäsittelytieteistä valmistui vuonna 2020 Tilastokeskuksen mukaan noin 2800 uraansa aloittelevaa ammattilaista.
Eihän tässä siis ole mitään hätää! Kasvava tekijöiden tarve saadaan katettua valmistuvilla ja 10 000 osaajan aukkokin paikataan noin 15 vuodessa.
Tilanne ei ole näin yksioikoinen. Samaan aikaan valmistuvilla junioreilla on haasteita löytää koulutustaan vastaavaa työtä. Jo hieman vanhentuneiden tilastojen mukaan alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneista kolmannes oli vuosi valmistumisen jälkeen työttömänä.
Käsissämme on siis kohtaanto-ongelma.
Osasyy löytyy resursseista. Verovaroilla pyörivillä koulutusorganisaatioilla on lähes mahdoton tehtävä pysyä nopeasti muuttuvan alan tahdissa. Näin ollen vastuu aloittelevien sekä kokeneiden tekijöiden osaamisen kasvattamisesta jää työnantajien harteille. Koodaamaan oppii kuitenkin vain tekemällä. Jos yrityksellä ei ole tarjota juniorille työtä ja kokeneemman kollegan perehdytystä, ei sen kannata kasvattaa tekijöitä kannattavuutensa kustannuksella.
Toinen syy haasteeseen löytyy julkishallinnon kilpailutuskäytännöistä. Tarkoitus on toki hyvä: halutaan saada mahdollisimman laadukasta mahdollisimman edullisesti. Tavoitteena on optimoida verorahojemme käyttöä. Käytännössä tämä on kuitenkin johtanut siihen, että kilpailuttavat organisaatiot päätyvät usein etsimään erittäin kokeneita korkeakoulutettuja henkilöitä mahdollisimman edullisesti, eskaloiden kokeneiden tekijöiden pulaa entisestään.
Palataan numeroihin. Jos 30% tietojenkäsittelytieteiden valmistuneista ei pääse alan töihin, meneekö juniorikoodareihin vuosittain investoitavasta 96 MEUR suuri osa hukkaan? Valtion tulo- ja menoarvion mukaan yhden tietojenkäsittelyn ammattikorkeakoulututkinnon kustannus on 114 000€.
Ei välttämättä. Kypsät ja tulevaisuuteen tähtäävät ohjelmistoalan yritykset panostavat kasvavassa määrin junioreiden mahdollisuuteen aloittaa työt alalla. Mutta se ei riitä.
Myös julkishallinnon kannattaa kantaa vastuunsa kouluttamiensa koodareiden työllistämisessä. Uusien kilpailutuskäytäntöjen löytäminen puolestaan vaatii organisaatio- ja siilorajojen rikkomista sekä avointa keskustelua.
Onko kilpailutuslaki niin jäykkä ja mahdoton kuin äkkiä näyttäisi? Mitä muita myyttejä olemme havainneet julkisten IT-hankkeiden kilpailutuksissa? Näistä keskustelimme 14.7.2022 SuomiAreenan keskustelussa Julkiset IT-hankkeet – meneekö kaikki aina pieleen?. Katso keskustelun tallenne SuomiAreenan verkkosivuilla.