Kun kymmenen vuotta kortinpeluuta alkoi kyllästyttää, ammattipelaajana leipänsä ansainnut Juho Niittylä opiskeli koodaajaksi ja aloitti hommat Alfamella. Siitäkös se oppiminen vasta alkoi.
Jos ventin pelaaminen luonnistuu jo lapsena ennen lukemaan oppimista, ei ole ehkä yllättävää, että päätyy työkseen pelaamaan korttia. Nuorena miehenä pokeriturnauksen voitto johti Juho Niittylän taistelemaan korttipöydässä jaettavista rahoista yli kymmeneksi vuodeksi.
Vähitellen alkoi kuitenkin käydä selväksi, että kortin lyöminen ei ole se loppuelämän homma. Pelaaminen alkoi käydä tylsäksi.
“Pokerissa tilanteet toistavat itseään eikä mulla ollut enää paloa miettiä niitä auki. Menin autopilotilla ja se ei ollut enää niin jänskää. Peleistä tuli myös koko ajan vaikeampia, kun huonommat pelaajat karsiutuivat kyydistä. Alkoi vaikuttaa siltä, että koneäly tulee hallitsemaan pelipöytiä tulevaisuudessa”, Juho kertoo.
Uuden alan löytyminen ei ollut mikään läpihuutojuttu, vaan prosessissa vierähti kolmisen vuotta. Juhon periaatteena on tehdä työkseen jotain sellaista, jossa viihtyy ja jota tykkäisi tehdä ilman palkkaakin. Koodaus kiinnosti, ja hän päätyi Helsingin yliopiston MOOC-ohjelmointikursseille.
“Tykkäsin niistä tosi paljon, ja päätin hakea yliopistoon opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä. Pääsin ekalla yrittämällä sisään.”
Se olikin sitten menoa. Motivaatio oli niin tapissa, että ensimmäisen vuoden aikana Juho paahtoi kasaan melkein sata opintopistettä.
Toisen opiskeluvuoden jälkeen hän alkoi miettiä hakeutumista alan töihin. Haasteena oli, ettei Juholla ollut hajuakaan, miten oikeita töitä haetaan. Virallinen prosessi tuntui perin tuskastuttavalta.
“Sitten eräissä grillikauden avajaisissa kävi ilmi, että kaverini oli tehnyt yhteistyötä Alfamen kanssa. Hän totesi, että tossa on hyvä firma ja siellä hyvä meininki. Otin yhteyttä suoraan Kaitsuun ja sainkin nopeasti kutsun haastatteluun. Samana päivänä soitettiin perään, että paikka on sinun, jos haluat.”
Juho liittyi Alfamen riveihin elokuussa 2018. Leipänsä yksin yön pimeinä tunteina ansainnut peliammattilainen tempautui mukaan aivan uudenlaiseen elämään. Aluksi jännitti.
“Olin aivan hukassa kaikesta, mikä liittyy työpaikalla olemiseen. Yhtäkkiä mulla ensinnäkin oli työkavereita, ja sitten niiden kanssa vielä puhuttiin niistä samoista töistä. Ja asiakkaita. Siinä sitten alettiin opettelemaan tuntikirjauksia ja palavereita ja käytännön koodaamista. Sosiaalinen homma tuli onneksi aika luonnostaan.”
Koulu oli vielä kesken, mutta se ei ollut ongelma: Juho sai itse määritellä, miten aikansa jakaa työn ja opintojen välillä. Perehdyttäjäksi hän sai Jukka Kohtalan, jonka rautainen osaaminen ja tapa tehdä töitä kerää suitsutusta.
“Jukalla ei ole tarvetta esittää gurua, vaikka se semmoinen olisikin. Se ei egoile osaamisensa kanssa vaan voi keskittyä opettamaan ja olemaan tarvittaessa itsekin tyhmä. Opin Jukalta todella paljon teknisesti ja vielä enemmän siitä, millainen työntekijä haluan joskus itse olla”, Juho kertoo.
Käytännön hommissa kokemus karttui nopeasti ja pian eteen tuli hyppy suurempaan projektiin. Kokonaisuus oli valtava, ja jälleen piti saada haltuun uusia asioita.
“Kun siinä systeemissä halusi jotain tehdä, oli ensin käynnistettävä monta erillistä projektia, jotka toimivat yhdessä. Piti oppia lukemaan ja seuraamaan toisen kirjoittamaa koodia ja ymmärtämään mitä kaikkea tapahtuu, jos vaikka klikkaat nappia, joka lähettää datan matkalle useamman eri järjestelmän läpi.”
Tiimityössä apu on onneksi aina lähellä. Vaikka Juholla on omien sanojensa mukaan tapana lyödä päätä seinään niin kauan että seinä antaa periksi, Alfamella hän on oppinut myös pyytämään neuvoa työkavereilta.
“Usein ne tilanteet on sellaisia, että joku toinen voi 15 minuutissa osoittaa mulle sen halkeaman, jota voin lähteä laajentamaan päästäkseni siitä seinästä läpi. Jos siinä säästetään päivän työ, niin ehkä se on kaikkien edun mukaista välillä kysyä”, hän tuumaa.
Pian Juhon ensimmäisten kuukausien jälkeen firma pakkasi läppärinsä ja telttasaunansa ja suuntasi hackathon-reissulle Espanjan aurinkoon. Juho pitää matkaa korvaamattomana kokemuksena, joka helpotti hurjasti taloon tulemista ja teki olosta kotoisan.
“Neljältä yöllä käyt keskustelua uima-altaan reunalla ja sille ei tule loppua, vaan seuraavana aamuna näet ne samat ihmiset ja juttu jatkuu. Ei kahvipöydissä tai tavallisissa illanvietoissa ehdi tutustua samalla tavalla. Reissulta jäi useampia ihmisiä, joita voin sanoa ystäviksi.”
Alfamella Juho onkin viihtynyt erinomaisesti. Menestys Suomen parhaana työpaikkana näkyy hänen mukaansa tekemisessä.
“Tutkimuksen tuloksissa työntekijöiden mielipiteet merkitsee oikeasti paljon. Ykkössija kertoo siitä, mitä mieltä henkilöstö on meillä työskentelemisestä.“
Vaikka opittavaa on piisannut, myös aiemmasta urasta ja pelipöydässä karttuneista taidoista on ollut hyötyä. Juho on tottunut käyttämään päätään itsekseen koneen äärellä.
“Pelatessa kehittyi kyky ylläpitää pitkään omaa ajattelua. Jos pokerissa keskittyminen herpaantuu niin rahat katoaa – ja ne on sitten omia rahoja”, hän toteaa.
Matkan varrella vastuu koodaajana on kasvanut, ja nykyisessä projektissaan Juho on hypännyt frontend-pääkehittäjän saappaisiin. Hän on ollut mukana vaikuttamassa teknologiavalintoihin ja suunnittelemassa koodin rakennetta projektin alkumetreiltä asti. Tämä on tarkoittanut taas kerran lisää opittavaa.
“Nyt voin ekaa kertaa sanoa, että olen ylpeä siitä koodista mitä olen kirjoittanut. Frontend-kehitys on mukava kombinaatio logiikkaa ja visuaalista silmää. Se mua kiinnostaa ja sitä olen täällä päässyt tekemään”, Juho sanoo.
Entinen korttihai toteaa, että ‘oikeiden töiden’ oppiminen on ollut kivempaa kuin hän olisi kuvitellut ja sujunut paremmin kuin hän olisi olettanut. Looginen ongelmanratkaisu on palkitsevaa, ja Alfamella on hyvä ympäristö muuttaa intoa ja motivaatiota koodiksi.
“Tästä on tullut mun uusi pokeri.”
Kuulostaako hyvältä? Etsimme jatkuvasti kehittymishalukkaita ja sisukkaita IT-alan osaajia. Tutustu urasivuihimme ja tsekkaa avoimet paikat!