Muutama kuukausi sitten työnantajani tarjosi mahdollisuutta IPMA-sertifiointiin (International Project Management Association). Projektinhallinnan sertifikaateista on meille konkreettista hyötyä mm. niitä tarjouspyynnöissä kysyttäessä, yhtenä projektipäällikön pisteytykseen vaikuttavana muuttujana. Olin tutustunut IPMA-sertifiointiin PRY.fi:n (Projektiyhdistys Ry) sivuilla jo joitain vuosia sitten, edellisen työnantajani vinkkaamana. Homma näytti jo silloin hyvin suoraviivaiselta, mutta unohtui klassiseen savolaistyyliseen valmiustilaan.
Sertifioinnin kriteereistä
IPMA on kansainvälinen organisaatio, joka on määrittänyt 4-asteisen sertifioinnin projektipäälliköille: D-tason sertifikaattiin riittää hyvä tiedollinen perusosaaminen projektinjohtamisesta, ja sen ylimmällä A-tasolla pitää olla todistettua kokemusta strategisen tason projektisalkku-johtamisesta. Itse lähdin tavoittelemaan C-tasoa (vähintään kolmen vuoden projektikokemus projektien vastuullisissa johtamistehtävissä). Hakemuksessa kysytään tarkkaan omasta projektikokemuksesta, ja esimerkkiprojekti pitää olla tarkkaan kuvattuna. Jo tuohon hakemuksen täyttämiseen kannattaa varata aikaa.
IPMA jakaa projektipäällikkyyden vaatimat tiedot ja taidot kolmeen osa-alueeseen: tekniset pätevyydet, käytöspätevyydet ja toteutusympäristöpätevyydet. Näistä muodostuu 46 alaosion joukko. Eri tasoilla kriteerit ovat sitten tasoa vastaavat. Hakuvaiheessa piti myös täyttää itsearviointilomake omasta osaamisesta ja kokemuksesta jokaiseen alaosioon liittyen.
Sertifiointi käytännössä
Teoriakoe oli ajallisesti varsin tiukka. 3 tunnissa piti pystyä vastaamaan isoon joukkoon monivalinta- ja vapaamuotoisia tehtäviä. Kokeeseen valmistauduin lukemalla yleistä projektinhallinnan materiaalia, mm. PRY:n suosittaman teoksen ”Projektiliiketoiminta” (Artto, Martinsuo, Kujala). Teoriaa lukiessa oli hyvä samalla miettiä omia projektikokemuksia vuosien varrelta teoriaan suhteutettuna, ja miten teoriaa on tullut sovellettua tai jätetty jostain syystä soveltamatta.
Päivän mittaiseen workshopiin tuli kutsu, jos teoriakoe meni hyväksytysti läpi. Ryhmätöinä suoritimme laajahkon projektihallinnan suunnittelutehtävän, jossa siis mitattiin yleisiä projektin johtamisen menetelmien hallintaa. Oli hyvä, että ryhmässämme oli osaamista laajasti. Itse tehtynä oppiminen olisi jäänyt monta näkökulmaa vajaammaksi.
Haastattelussa käytiin vielä läpi projektiraporttini ja CV:ni, jotka olin siis toimittanut PRY:lle hakuvaiheessa. Keskustelu oli työhaastattelun kaltainen, mutta enemmän kannustava siten, että käytiin läpi asioita, mihin minun kannattaa jatkossa panostaa kehittyäkseni projektinhallinnan taidoissani eteenpäin. Käytiin myös läpi edellisen päivän workshopia ja kokemuksiani siitä sekä raadin havaintoja. Lopuksi todettiin, että minua suositetaan PRY:n toimesta sertifioiduksi projektipäälliköksi.
Kehittyminen jatkuvana prosessina
Kokemusta summaten voin sanoa, että tämä oli hyödyllinen ekskursio ja laittoi miettimään projektinhallinnan perusasioita. Korvien välistä löytyvää työkalupakkia tuli järjestettyä ja samalla tuli mietittyä, miten projekteja on vuosien varrella tullut hoidettua ja miten niitä voisi jatkossa hoitaa paremmin. Ehdottomasti haluan pätevöityä sertifioinnissani myös seuraavalle tasolle! Tämä tavallaan myös pakottaa henkiseen mielentilaan, jossa omaa projektityöskentelyä on syytä kehittää koko ajan työn ohessa.
Linkkejä
http://www.pry.fi/ipma-sertifiointi
http://www.ipma.world/
